tiistai 16. elokuuta 2016

Harmonia ja pedot

Olin kesäkaudella 2007 eräopaskurssilla Nuuksiossa. Joskus kun oli jo syyspuolta kurssista, niin oltiin suunnistamassa pidemmän matkaa kai koko porukka, kahden ryhmissä, ja kun palailtiin opistolta pohjoiseen kulkevalle isommalle väylälle metsässä, niin vähää ennen sitä paikassa, jossa oli puuston alle jäänyttä pienempää mäntyä kuin nuorta mäntyä kooltaan, oli kamalan vahva karhun tunnelma, jollaista en ollut koskaan ennen kokenut. Parini, nainen, sanoi olevansa maalaistalosta kotoisin ja pikkulintujen laulavan, että ihan läghellä on karhu. Tunnelma oli kuin vain muutaman metrin päässä. Tultiin melkein heti sille väylälle ja siinä, missä tulimme pienemmältä polulta väylälle oli sen toisella reunalla pienemmän männyn (kai) kylkeen karhu ihan äskettäin vetänyt kynsillään aika lailla pystysuuntaan kai V-muodossa räks räks Tässä on karhu. Kuljettiin opistolle ja myöhemmin ei siinä enää ollut sitä puuta selvine jälkineen.
Mutta näin kun ajattelen, niin mielestäni, jos karhu eräopaskurssilaisille tuo karhukokemuksen, että tässä on karhu, niin on se ihan oikein, ei tartte puuta siitä heti karsia pois. Kai se on karhun juttu niin kauan kuin on karhun tunnelma vahvana sillä alueella. Mutta tarttee vain varoittaa kulkijoita, että siellä on nyt karhu. Sitten jos joku hiljakseen kulkee väylää ja ei ole karhun tunnelmaa tai ei ainakaan vanvana vaan rauhallisena etäisenä, niin silloin kai voi korjata uun pois, jotta olisi ihmisillä tuevallisempaa.

http://wildharmony.blogspot.fi/


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti